Trooppinen tuu tuu tupakkarulla

Sadekauden ukkonen jaksaa jytistää Bangkokin liepeillä hyvinkin puolen yön verran. Ukkosta kuunnellut yövuorolainen ei sen sijaan jaksa seuraavana päivänä hyvinkään mitään. Ulkoa öisin kuuluva kaskaiden jollotus ei petraa asiaa. Armonkoti on vain vähän Bangkokin ulkopuolella, Thaimaan Vantaalla siis. Suomalaisen korviin ikkunoista kuuluu silti eksoottinen viidakon möykkä.

Päivätöinäni opetan sekä Armonkodin henkilökunnalle että asukkaille englantia pari kertaa viikossa. (Heli Rantanen, lukion englannin kielen opettajani! Jos luet tätä, niin tiedän, että epäilet. Totta se kuitenkin on!) Toimin myös länsimaisen leivonnan vt. kotitalousopettajana ja männä viikolla tehtiin ekat leipomukset, pannukakkua ja suklaahippukeksejä. Eilen paistettiin suklaa-banaanimuffineja, omista banaaneista tietty. Vastalahjaksi seurailen thai-keittiön delikatessejen valmistamista.  

Meillä asuu tällä hetkellä viisi vauvaa äiteineen. Pari vauvoista osaa jo ”Tuu tuu tupakkarullan” ulkoa.  Olen pahoitellut heille monotonista melodiaa ja vaihtelun vuoksi laulanut välillä myös Ultra Brata. Vauvat ovat armoton yleisö: jos ei nappaa, niin ei nappaa. Huudetaan toi suomalainen suohon! Bangkok on muuten aikanaan rakennettu suolle, ettei tämä vertaus niin kaukaa ole haettu.

Iltaisin katsomme vauvojen ja äitien kanssa thaimaalaisia game show -tyyppisiä sarjoja. Thai-kielen opintoni ovat vasta kahden tunnin mittaiset, joten tässä vaatimaton tulkintani yhden seuraamamme sarjan juonenkuljetuksesta: kilpailija istuu roolipeliasussa vuoristoradan vaunussa, joka luonnollisesti on studioon rakennetulla minimittaisella vuoristoradalla. Vaunu liikkuu mitta-asteikolla yhdestä kymmeneen, roolipeliasuisen henkilön vastatessa juontajan kysymyksiin. Ylämäen kympissä ollaan turvassa, mutta ilmeisesti vääristä vastauksista vaunu kulkee kiskoja pitkin alaspäin, pahimmillaan lattiatasoon.  Mitä sen jälkeen tapahtuu, en ole vielä selvittänyt. Kaikilla tuntuu olevan hauskaa. Kysymys onkin, että milloin tämä tulee Suomeen? Haluan tietää, mitä vuoristorataohjelmassa oikeasti tapahtuu! 

Viime viikolla yksi äideistä kotiutui vauvansa kanssa. Pidimme juhlat. Kahlasin seinämäisen sateen läpi suklaanhakureissultani Armonkodille ja jo portilla haistoin paistuvan possun tuoksun. Possu käristyi hot pot -henkisessä hiilipannulämmitteisessä kattilassa. Olohuoneen lattialla. Kotiutuva nuori äiti kertoi olevansa ”happy” ja tarjoili minulle yltäkylläisesti ruokaa. Söin arvioni mukaan noin puolikkaan sian. Ulkona sade rummutti kattoon, sisällä lämmittivät hiilipannu, hyvä ruoka ja kotiin vauvansa kanssa lähtevän äidin onni. 

Thaimaan luterilaisen kirkon ensikoti, Home of Grace (Armonkoti), tarjoaa tukea ja valmennusta vaikeassa elämäntilanteessa raskaana oleville äideille. Suomen Lähetysseura tukee Armonkodin tekemää työtä. Blogin kirjoittaja toimii Suomen Lähetysseuran lähettämänä vapaaehtoisena Armonkodissa kolme kuukautta, syyskuusta joulukuuhun 2017. Blogin näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen Lähetysseuran virallisia kantoja.